Siirry sisältöön

Thurston Moore

Wikipediasta
Thurston Moore
Henkilötiedot
Syntynyt1958
Coral Gables, Florida, Yhdysvallat
Ammatti laulaja-lauluntekijä, musiikkituottaja
Muusikko
Laulukielet englanti
Aktiivisena 1981–
Tyylilajit vaihtoehtorock, noise rock
Soittimet kitara
Yhtyeet Sonic Youth, Chelsea Light Moving
Levy-yhtiöt Ecstatic Peace! ja Virgin MusicView and modify data on Wikidata
Aiheesta muualla
www.thurstonmoore.com

Thurston Joseph Moore (s. 25. heinäkuuta 1958 Coral Gables, Florida, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen muusikko, laulaja ja taiteilija. Hän soitti kitaraa ja lauloi Sonic Youth -yhtyeessä vuoteen 2011 asti, bändin hajoamiseen saakka. Vaikka Sonic Youth pysyi Thurston Mooren pääasiallisena fokuksena kolme vuosikymmentä, hän on aina tehnyt lukemattomia sivuprojekteja laajan yhteistyöverkostonsa kanssa, joka ulottuu jazzin ja kokeellisen musiikin kentille ympäri maailmaa.[1] Hän on Sonic Youthin jälkeen tehnyt sekä sooloalbumeja, että levyttänyt ja esiintynyt Chelsea Light Moving -yhtyeensä kanssa.

Moore oli naimisissa Sonic Youthin basistin Kim Gordonin kanssa. Heillä on yksi lapsi, vuonna 1994 syntynyt Coco Hayley Gordon Moore.

Elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Thurston Moore syntyi vuonna 1958 Coral Gablesissa, Floridassa. 1970-luvun puolivälissä, 18-vuotiaana, hän jätti yliopiston yhden lukukauden jälkeen ja muutti New Yorkiin osallistuakseen kehittyvään punk- skeneen. Uppoutuen underground-runouden ja musiikin maailmaan, teini-ikäinen Moore altistui jatkuvasti uusille ideoille ja taiteellisille vaikutteille. Hän oli vaikuttunut säveltäjä Glenn Brancan kokeellisesta lähestymistavasta kitaraan.[1]

Sonic Youth ja ensimmäiset sooloalbumit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1980 Moore oli mukana perustamassa Sonic Youthia, tuoden Brancan avantgardistisia kitaratekniikoita rähjäiseen taiderockiin. Sonic Youth kasvoi villistä alusta yhdeksi vaihtoehtorockin kulmakivistä. [1]

Thurston Moore toimi Sonic Youthin kitaristina ja laulajana yhdessä Kim Gordonin (basso/laulu) ja Lee Ranaldon (kitara/laulu) kanssa. Vuonna 1981 he julkaisivat debyyttialbuminsa Sonic Youth, joka herätti runsaasti huomiota musiikissa käytetyn melun ansiosta. Myöhemmin he julkaisivat ylistettyjä albumeita kuten Sister, Daydream Nation (1988), Goo (1990), Dirty (1992) ja muita, jotka inspiroivat muun muassa Nirvanan, Pavementin ja Radioheadin kaltaisia bändejä. Moorea on kuvailtu yhdeksi maailman innovatiivisimmaksi rock-kitaristiksi.[2]

Mooren ensimmäinen varsinainen sooloalbumi, Psychic Hearts, julkaistiin vuonna 1994. Levyllä soittivat entinen Half Japanese -kitaristi Tim Foljahn ja Sonic Youthin rumpali Steve Shelley, ja sen huoleton noise rock -tunnelma muistutti Sonic Youthin post-grunge-kauden ilmaisua.[1] 2000-luvulle tultaessa Moore kirjoitti musiikkiarvosteluja Arthur-lehteen, ja julkaisi vuonna 2005 kirjan Mix Tape: The Art of Cassette Culture. Hänen toinen sooloalbuminsa, Trees Outside the Academy, ilmestyi vuonna 2007, ja sillä vieraili Dinosaur Jr. - yhtyeen J Mascis. Vuonna 2010 Moore oli mukana Hat City Intuitiven levyllä A Ticket for Decay ja alkoi rakentaa pohjaa seuraavalle sooloalbumilleen, Demolished Thoughts, joka julkaistiin seuraavana vuonna. [1]

Chelsea Light Moving

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Chelsea Light Moving vuonna 2013.

Kun Sonic Youthin perustajat Kim Gordon ja Thurston Moore erosivat 27 vuoden avioliiton jälkeen loppuvuodesta 2011, Sonic Youth yhtyeen tulevaisuus jäi epävarmaksi. Vaikka virallista hajoamista ei vielä tapahtunut, Sonic Youth lopetti toimintansa. Uusia albumisuunnitelmia ei ollut, eikä keikkoja sovittu.[3] Avioerosta huolimatta Tästä Moore ja Gordon tekivät yhteistyötä Yoko Onon kanssa kokeellisella albumilla YOKOKIMTHURSTON.[1]

Vuoteen 2012 mennessä Moore oli aloittanut kiertueet ja äänitykset uuden kokoonpanonsa Chelsea Light Movingin kanssa.[1] Chelsea Light Moving -yhtyeen kokoonpanoon kuuluivat Moore kitaristina, laulajana ja lauluntekijänä, kitaristi Keith Wood, basisti ja viulisti Samara Lubelski sekä rumpali John Moloney. Neljikko liikkui musiikillisesti samoilla alueilla kuin Sonic Youthin myöhempi tuotanto – karhean säröisillä kitaroilla, jännitteisillä dynamiikoilla ja Mooren vastakulttuuriin uppoutuvilla sanoituksilla. Yhtyeen omaa nimeä kantava debyyttialbumi julkaistiin vuonna 2013 Matador Recordsilla, samalla levymerkillä, joka julkaisi myös Sonic Youthin viimeiset albumit ennen yhtyeen epämääräistä taukoa.[3]

Myöhempi ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Thurston Moore

Vuonna 2013 julkaistiin @, saksofoni/kitara-improvisaatiota sisältävä yhteistyö levy New Yorkin kokeellisen kentän veteraanin John Zornin kanssa. Vuonna 2014 ilmestynyt The Best Day merkitsi paluuta Mooren tunnistettavaan rock-mellastukseen ja unenomaisiin sanoituksiin, irti Demolished Thoughts -levyn akustisesta pehmeydestä. Samoihin aikoihin hän osallistui laajaan improvisaatio sessioon yhdessä Mats Gustafssonin, Balázs Pándin ja melumestari Merzbow’n kanssa; lopputulos julkaistiin kaksoisalbumina Cuts of Guilt, Cuts Deeper vuonna 2015. Seuraavana vuonna hän julkaisi singlen "Feel It in Your Guts", jonka sai omakseen kuka tahansa, joka lahjoitti Bernie Sandersin presidentinvaalikampanjaan.[1]

Vuoden 2017 Rock n Roll Consciousness -albumilla Moore yhdisti voimansa My Bloody Valentinen basisti Deb Googe ja Noughtin kitaristi James Sedwardsin kanssa. Vuonna 2019 hän julkaisi kunnianhimoisen Spirit Counsel -projektin, live-dokumentin yli kahden tunnin mittaisista orkestroiduista, instrumentaalisista kitarasävellyksistä. Kesäkuussa 2020 julkaistiin kappale "Hashish", ensimmäinen single Mooren seitsemänneltä sooloalbumilta By the Fire, joka ilmestyi syyskuussa.[1]

Vuonna 2022 hän palasi instrumentaalilevyllä Screen Time, jolla kuultiin aavemaisia kitaratunnelmia ja joka julkaistiin metallimusiikkiin erikoistuneella Southern Lord -levymerkillä. Vuonna 2023 Moore julkaisi elämäkertakirjan Sonic Life, jossa hän kertoi lapsuudestaan, nuoruudestaan New Yorkin punk-klubien – kuten CBGB:n ja Max’s Kansas Cityn – liepeillä, ja Sonic Youthin kehityksestä aina loppuun saakka. [1]

Moore julkaisi yhdeksännen sooloalbuminsa Flow Critical Lucidity syyskuussa 2024. Albumin sanoitukset kirjoitti kokonaan kirjailija Radieux Radio, jonka kanssa Moore oli aiemminkin tehnyt yhteistyötä. Lisäksi Stereolabin laulaja Lætitia Sadier esiintyi vierailevana laulajana kappaleessa "Sans Limites".[1]

Diskografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Tämä artikkeli tai sen osa on tuotu vieraskielisestä lähteestä ja käännös on keskeneräinen.
Voit auttaa Wikipediaa tekemällä käännöksen loppuun.
Sooloalbumit
Muut
Limited Edition Noise, experimental, drone projects
Collaboration
Free Improvisation Albums
Live Albums
Chelsea Light Moving
  • 2013 - Chelsea Light Moving
Diskaholics Anonymous Trio [ Jim O'Rourke, Mats Gustafsson, Thurston Moore]
  • 2001 - Diskaholics Anonymous Trio
  • 2006 - Weapons Of Ass Destruction (Recorded in 2002)
Original Silence
  • 2007 - The First Original Silence (Recorded live in concert on sept. 30 2005 at Teatro Ariosto, Reggio Emilia, Italy)
  • 2008 - The Second Original Silence (Recorded Live In Concert on September 28, 2005 at Brancaleone, Rome)
Glenn Branca
the Coachmen
  • 1979 - Failure to Thrive
Singles
  • "Sputnik" 7" (1997) Thurston Moore and Don Fleming on one side, Pete Kember aka Sonic Boom on the other. Gilltery vinyl.
  • "Wonderful Witches" single (2007)
  • 1995 - The Church Should Be For The Outcasts, Not A Church That Casts People Out (7") [As Male Slut]
Split LPs
  • From The Earth To The Spheres (2004, split with My Cat Is An Alien)
  • Thrash Sabbatical (2008, Deathbomb Arc, four-way split 12" + 2x7" w/ Men Who Can't Love, Barrabarracuda, Kevin Shields)
  • Mature, Lonely + Out of Control/Alternative Hair Styles (2008, Nihilist Records, split LP with Graham Moore)

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Thurston Moore.
Tämä muusikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
  1. ↑ a b c d e f g h i j k Phares, Heather: Thurston Moore Songs, Albums, Reviews, Bio & M... AllMusic. Viitattu 8.4.2025. (englanniksi)
  2. ↑ Thurston Moore - Biography IMDb. Viitattu 8.4.2025. (englanniksi)
  3. ↑ a b Thomas, Fred: Chelsea Light Moving Songs, Albums, Reviews, B... AllMusic. Viitattu 8.4.2025. (englanniksi)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Thurston_Moore&oldid=23159276”