Siirry sisältöön

Teemu Viinikainen

Wikipediasta

Teemu Viinikainen (s. 1975)

Teemu Viinikainen on yksi Suomen tunnetuimmista ja arvostetuimmista jazzkitaristeista. Hänen soitossaan ilmaisuvoima, svengi ja virtuositeetti ovat tärkeitä elementtejä, mutta päällimmäisiksi tuntemukseksi häntä kuunnellessa nousevat kuitenkin vahva läsnäolo, herkkyys ja kitaran kaunis sointi. Hänen pyrkimyksensä kehittyä edelleen tekee hänestä artistin, joka on kiinni nykyhetkessä, mutta katse suunnattuna tulevaisuuteen.

Hän aloitti kitaransoiton 7-vuotiaana ja ensimmäiset esiintymiset tapahtuivat 11-vuotiaana. Myöhemmin hän hakeutui opiskelemaan Helsingin Pop & Jazz konservatoriolle ja sen jälkeen Sibelius-Akatemian jazzosastolle, josta hän valmistui musiikin maisteriksi vuonna 2005. Viinikainen on opiskellut kitaransoittoa nimekkäiden opettajien kuten Pat Methenyn ja Wayne Kranztin johdolla. Hän on opettanut kitaransoittoa ja improvisointia Sibelius-Akatemian jazzosastolla jo vuodesta 2002 alkaen ja Jyväskylän ammattikorkeakoulussa 2019 eteenpäin. Lisäksi hän on julkaissut kaksi jazzkitaran soittoa käsittelevää kirjaa ja näiden myötä hänestä on tullut kysytty luennoitsija ympäri Suomea.

Vuonna 2001 perustettu maineikas U-Street All Stars oli Viinikaisen ensimmäinen merkittävä jazzyhtye, jonka menestyksessä hänellä oli tärkeä rooli. Yhtye nousi suureen suosioon kotimaassa ja voitti 2001 Getxo Jazz -festivaalin kansainvälisen jazzkilpailun ja sai muitakin huomionosoituksia kuten Pori Jazzin Vuoden Taiteilija -palkinnon ja Kritiikin kannukset -palkinnon. Myöhemmistä henkilökohtaisista tunnustuksista mainittakoon Sony Jazzpalkinto ja Jazzliiton Yrjö-palkinto sekä Teemu Viinikainen III -yhtyeen Emma-ehdokkuus vuoden jazzalbumista 2017.

Ehkä suurimpana ansionaan Viinikaisen kohdalla voidaan kuitenkin pitää hänen kysyntäänsä useiden huippuyhtyeiden luottokitaristina. Viinikainen on esiintynyt menestyksekkäästi myös kansainvälisten huippunimien kuten Joe Lovanon, Vince Mendozan, Randy Breckerin, Dave Liebmanin, Tim Hagansin ja Jeff Tain Wattsin kanssa. Maaliskuussa 2022 ensiesityksensä sai Viinikaisesta tehty dokumenttielokuva Hiljaisuus… ja äänen synty. Täyspitkässä dokumentissa kuullaan Viinikaisen ja näyttelijä Hannu-Pekka Björkmanin välistä keskustelua esiintyvän taiteilijan suhteesta intuitioon, täydellisen äänen etsimiseen ja hiljaisuuteen. Samalla seurataan, kuinka soitinrakentajamestari A-P Paasonen valmistaa Viinikaiselle mittatilaustyönä uuden kitaran.

Ensimmäisen soolokitaralevynsä "Songs of Silence" Teemu Viinikainen julkaisi marraskuussa 2022. Albumin kappaleet ovat soolosovituksia tunnettujen tekijöiden kuten Thelonious Monkin ja Charles Mingusin tuotannosta ja ne on äänitetty sampleineen ja looppeineen kertaotolla.

Uusin kokoonpano on Teemu Viinikainen Trio, joka soittaa Viinikaisen säveltämää uutta musiikkia juuri tälle kokoonpanolle. Kokoonpanossa soittaa Teemun lisäksi luottorumpali Joonas Riippa ja nouseva lahjakkuus Oliver Karttunen akustisen bassokitaran varressa.


•Songs of Silence (2022)

•Return of Robert Dickson (2017)

•Hit It! (2014)

•Nyt! (2011)

•Tales of Robert Dickson (2005)

Muut

•Agan, Viinikainen, Mälgand, Kallio: New Moon (2024)

•Mortality: Volume II (2024)

•Emma Salokoski ja Maria Ylipää: Kauniita piikkejä (2024)

•Sid Hille Contemporary Collective: Lightyears Ahead (2024)

•Panu Savolainen: Kärki konsertissa (2019)

•Jukka Perko Avara: Laulu keskeneräinen (2019)

•Joonas Haavisto Trio: Offshore (2019)

•Mortality: Mortality (2019)

•David Lyle Morris: Aurora Wonder (2018)

•Jussi Lehtonen Band: Move on (2017)

•Verneri Pohjola: Pekka (2017)

•Sid Hille: Ugetsu (2016)

•Jukka Perko Avara: Invisible Man (2016)

•Agan, Viinikainen, Mälgand, Kallio: Now I Know (2016)

•Mikko Helevä: Hands-on Hammond (2016)

•Panu Savolainen Toivo: Music by Toivo Kärki (2015)

•Joakim Berghall: Dialogues II (015)

•Pirkka-Pekka Petelius: Irti (2015)

•Mirja Mäkelä Trio: My Hidden Joys (2015)

•Lenny Pickett with the UMO Jazz Orchestra: The Prescription (2014)

•David Lyle Morris: Northland (2012)

•Sid Hille Contemporary Collective: Outer Space (2014)

•Katri Helena: Taivaan tie (2014)

•Jukka Perko Avara ja HKO: Martan ja Rudolfin joulu (2013)

•Nina Åström: Avoin taivas (2013)

•Kannaste-Viinikainen-Riippa: Kanneste-Viinikainen-Riippa (2013)

•Kämäräinen, Toppola, Viinikainen: Play Tolonen (2013)

•Tapani Kansa: Särkyneen toiveen katu (2013)

•Jukka Perko: Avara (2012)

•Jukka Perko: Streamline Jazztet (2012)

•David Lyle Morris: Endlessly (2012)

•Sid Hille Contemporary Jazz Collective: The Zen Connection (2012)

•Eero Koivistoinen: Minor Solutions -DVD (2011)

•Andre Sumelius: A Week Ago (2011)

•Maria Ylipää ja Emma Salokoski: Omani uni (2010)

•Vesa-Matti Loiri: Skarabee (2010)

•Susanna Hietala: Fly Away (2010)

•Niklas Winter & Teemu Viinikainen: Eight Songs, Seven Keys (2009)

•Timo Kämäräinen: Pulpae (2009)

•Johanna Iivanainen & Eero Koivistoinen: Kaupungin valot (2009)

•Jussi Fredriksson: Busy Turtles (2009)

•Sid Hille Jazz Orchestra: DisIsSid (2009)

•Agan, Viinikainen, Mälgand, Kallio: Pictures (2009)

•Jussi Lehtonen: Firstborn (2009)

•Perko-Pyysalo-Viinikainen: Maan korvessa (2008)

•Mirja Mäkelä Trio: Runoisa (2008)

•Johanna Iivanainen & Eero Koivistoisen yhtye: Lennosta kii! (2007)

•Pettinen & Viinikainen: Searching for Melodies (2007)

•Olli Ahvenlahti & Tommy Tabermann: Kaksi ihoa (2007)

•Lyra All Stars & Johanna Iivanainen: Satakieli (2007)

•Jenny Robson: Butterfly Life (2006)

•Juha Tapio: Kaunis ihminen (2006)

•Teemu Mattson (2006)

•Eero Koivistoinen Music Society: X-Ray (2006)

•Sid Hille Platypus Ensemble: Satsang (2005)

•Lasse Lindgren Sunburst: Brotherhood (2005)

•Perko-Pyysalo-Viinikainen: Kuunnelmia (2004)

•U-Street All Stars: Bowling (2003)

•Eero Koivistoinen: Suomalainen (2003)

•Andre Sumelius Lift: Kaira (2002

•U-Street All Stars: Helsinki Sessions (2002)

•Severi Pyysalo & Antti Sarpila: New Moods, New Sounds (2001)

  • Viinikainen, Teemu: Rytmi elää (ISBN 978-952-67253-0-7). Idemco Oy / Riffi-julkaisut, 2009.[1]
  • Viinikainen, Teemu: Komppi elää (ISMN 979-0-9001696-3-1). Idemco Oy / Riffi-julkaisut, 2013.
  1. Rytmi elää | Riffi riffi.fi. Viitattu 6.6.2018.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]